World Design Capital 2012 Helsinki - hankkeita ideoimaan!

Reippaan vuoden kuluttua käynnistyy vuosi 2012, jolloin Helsinki on saanut kunnian toimia maailman designpääkaupunkina. Nyt WDC2012 Helsinki hakee toteutettavaksi designiin liittyviä hankkeita. Mielestäni kyseessä on ainutlaatuinen tilaisuus saada suomalaista (ei pelkästään Helsinkiläistä) designia näytille. Nyt porukalla ideoimaan mielikuvituksellisia hankeita! Haku on käynnissä 11.2.2011 asti ja lisää tietoa löytyy täältä.

Tarinoita Taito-lehdelle ja muotoilufilosofisia pohdintoja

Viimeisiä työpäiviä ja sitten talvilaitumille! Huomenna vielä kouluun, jonne on tulossa Taito-lehden toimittaja tekemään juttua luokkamme Tarinamatto-hankkeen matoista. Sitten nauttimaan lumisesta maisemasta, sytyttelemään kynttilöitä, lukemaan lehtiä, ottamaan valokuvia, syömään suklaata ja viettämään aikaa rakkaiden ihmisten parissa.

Pohdiskelin tässä muutama päivä sitten omaa ajatusmaailmaani ja minkälaista muotoilua haluan omalta osaltani tähän maailmaan tuoda. Selaillessani muotoilua käsitteleviä blogeja törmäsin koulumme (Turkuamk:n) teollisen muotoilun opettajan Tarmo Karhun blogiin. Lyhyt alkuvuodesta kirjoitettu blogaus herätti minut kyselemään itseltäni asioita. 

Haluanko olla mukana tuomassa lisää tavaraa tähän maailmaan ja osallistua kertakäyttö-kulttuuriin kertakäyttö-muotoilulla? Onko hajoamattomien uusiomateriaalien käyttö ekologisempaa kuin ekologisesti tuotettujen luonnossa hajoavien uusien materiaalien käyttäminen? Millä tavalla minun tulisi kantaa vastuuta tuotteistani? Millä tavalla toteuttaa eettisesti ja ekologisesti kestäviä ja todelliseen tarpeeseen tulevia tuotteita? Mitkä ovat ne ihmisen perimmäiset tarpeet? Haluanko suunnitella vain käsittelemättömiä (värjäämättömiä) tekstiilejä siksi, että niiden valmistus rasittaa vähemmän ympäristöä? Miten otan suunnittelijana vastuuta ekologisuudesta? Millä tavoin pystyn selvittämään ja kontrolloimaan tuotteen ekorasittavuutta? Millä tavoin pystyn vaikuttamaan valinnoillani? 

Tarmo Karhu oli lainannut blogissaan Victor Papanek:ia ja tämä ajatus oli mielestäni hyvin todellinen ja herätti minut näiden kysymysten äärelle. Papanek on sanonut "There are professions more harmful than industrial design, but only a few of them". Niinpä, ainakin ympäristön kannalta tämä väite on täyttä totta.

Ennakkomakupaloja Evakkotie-matosta

Tässä vielä pientä esimakua Evakkotie-matosta. Valmista mattoa pääsee sitten ihailemaan tammikuussa avautuvassa näyttelyssä Taitokeskus Juseliuksessa :)

Maton kuvion tekemiseen käytin vanhoja ruosteisia hevosenkenkiä. Kiitos ystäville ja sukulaisille, jotka niitä minulle jaksoivat kantaa jopa Lappeenrannasta saakka!

Tälläinen siitä sitten tuli. Ikkunan edessä on muuten muovirullissa Saana ja Olli :n ihania "Kauppareissu" kankaita, joita kovasti olen ihastellut.

Tarinamattoja ja Tekstiilitaiteen triennaali

Elämä on pelkkää koulunkäyntiä. Tai siltä ainakin on viime viikot tuntuneet, kun koulussa on tullut lähestulkoon asuttua iltoja ja viikonloppuja myöden. Sain tänään mattoni valmiiksi vuoden alussa avautuvaan näyttelyyn, joka on osa Turku2011 kulttuuripääkaupungin Tarinamatto - hanketta. Turku AMK:n muotoilija opiskelijoiden mattoja pääsee ihastelemaan Taitokeskus Juseliuksessa 10.1.-11.2.2011 ja Raision kirjastossa 1.-28.2.2011. Mielikuvituksellisten mattojen tekemiseen on käytetty mm.tiskirättejä, pyöränsisäkumeja, ruostetta, retkipatjaa, huovutetuja kukkasia ja ommeltuja ihmishahmoja.

Tässä vielä pieni kurkistusluukku suunnittelemani Evakkotie - mattoa varten tekemistäni ruostekokeiluista.

Luokkatoveriltani sain vihjeen TEXO ry:n ja Ornamon järjestämästä 9. Tekstiilitaiteen triennaali - näyttelystä, joka on avoin kaikille halukkaille. Tietoa näyttelyyn hakemisesta löytyy tästä linkistä. Itse näyttely järjestetään Wäinö Aaltosen museossa syys-marraskuussa 2012, mutta jos haluat teoksesi näyttelyyn hakemus täytyy toimittaa 1.3.2011 mennessä.

Ihan pimeetä elämää

Kävimme  menneellä viikolla tutustumassa Pilkkopimeään galleriaan luokkatovereideni kesken. Pimeys oli täysin uudenlainen kokemus. Oli toisaalta aika pelottavaakin kun ei todellakaan nähnyt mitään eikä ketään oli silmät auki tai kiinni. Taideteosten kokeminen muiden aistien avulla ja liikkuminen tilassa kepillä tunnustellen oli jännittävä kokemus ja myös avasi hieman ymmärtämään miten maailmaa kokee ihminen, joka ei näe. Suosittelen lämpimästi varaamaan ajaan opastetulle kierrokselle galleriaan. Eikä muuten edes maksa mitään!

Viime viikolla saatiin myös jännittää Nasan raporttia ja spekulointi kävi kuumana. Lopulta saimme kuitenkin jälleen ihastella kuinka monimuotoista ja ihmeellistä elämä voi olla kotopallollamme, kuten Suomen Kuvalehden artikkelissa kerrotaan. Samaan aikaan saamme kuitenkin lukea uutisia uhanalaisista ja sukupuuton partaalla olevien eläinten määrän kasvusta. Helsingin Sanomien jutussa kerrotaan, että "Tutkijoiden mukaan maapallo menettää nyt lajeja tahdilla, joka on jopa tuhatkertainen verrattuna keskimääräiseen sukupuuttotahtiin". Suomalaisista lajeista uhanalaisia ovat mm.karhu, susi, ahma, ilves ja saimaannorppa. Lisää tietoa uhanalaisista eläinlajeista löytyy WWF:n sivuilta.

Taidetta pilkkopimeässä ja maabrändäystä

Mielenkiinnolla odotan ensiviikoksi varaamaamme kierrosta pilkkopimeään galleriaan. Se on osa Turku 2011 kulttuurikaupungin Pimeyden 876 sävyä - hanketta. Galleriassa tutustutaan taideteoksiin tunto-, maku-, haju- ja kuuloaistien varassa. Kuullostaa jännittävältä ja mielenkiintoiselta. Pilkkopimeään galleriaan pääsee tutustumaan 15.4.2011 asti.

Viikolla on saanut lueskella uutisia Suomen brändäämisestä mm. ylen ja Turun sanomien nettisivuilta. Suomen maabrändivaltuuskunnan raportti onkin innostavaa tekstiä ja suosittelen ihan jokaista lukaisemaan ja pohtimaan omaa osaa yhteisen hyvinvoinnin eteen. Tässä muutamia raportissa esiteltyjä tehtäviä:

Tehtävä kaikille suomalaisille:

Älä tapa tuolia, korjauta se.

Tehtävä suunnittelijoille:

Muuttakaa toimikuvaanne, ryhtykää tuolin tekijöistä yhteiskunnan rakentajiksi.

Tehtävä isovanhemmille:

Kädentaidot jakoon, opettakaa lapsille käsillä tekemistä.

Tehtävä kaikille suomalaisille:

Syö ulkomaisten hedelmien sijaan vähintään kerran viikossa suomalaisia marjoja. Muista myös pakastaa marjoja talvea varten.

Tehtävä kaikille suomalaisille:

Keskustele.

Tehtävä suomalaiselle kuluttajalle:

Vaadi lähikauppaasi luomutuotteita.

Tehtävä kaikille suomalaisille:

Älä juo pullovettä.

Lisää tehtäviä ja raportti löytyy täältä.

Tanita Korvenoja for John Riot

Täältä me Turun AMK:n tulevat muotoilijat tullaan pärinällä kaikkien tietoisuuteen!

Irokoo blogista voi lukea "kaupungin parhaasta sisäpiirivitsistä". Kyseessä on John Riot, joka kuuleman mukaan on kaupungin paras t-paitakauppa, blogissa kirjoitetaan. Tuleva muotoilija/tekstiilisuunnittelija Tanita Korvenoja on suunnitellut John Riot:lle kaksi t-paita mallia : Merihätä ja Bermuda triangle.

Irokoon blogissa huhutaan, että John Riot on etsimässä lisää säväyttäviä tekijöitä, joiden tuotteita myydä! vink vink 

Ekosuunnittelua a la Ryan Frank

Lueskelin tässä Turun Sanomien juttua ekosuunnittelusta ja törmäsin minulle uuteen suunnittelija nimeen ; Ryan Frank on ekologisista materiaaleista inspiroituva suunnittelija, jonka nettisivuilta voi bongata herkullisia ideoita kierrätysmateriaalien mahdollisuuksista. Suunnittelijan kotisivuilla esitellyt Inkuku ja Inja tuolit ovat kerrassaan ihastuttavia! Tuoleissa on hyödynnetty mm.tekstiiliteollisuuden  jätettä.  Mahtaisikohan Suomen teollisuuslaitoksissa syntyvää jätettä voida hyödyntää suomalaisessa muotoilussa? Olisi hienoa, jos suomalaiset yritykset ja vaikka oppilaitokset tekisivät yhteisprojekteja ekohengessä. Se hyödyttäisi varmasti molempia osapuolia. Tänne pohjolaan kaivataankin enemmän innostunutta ja kokeilevaa ilmapiiriä, että saadaan yritykset näkemään ekosuunnittelun mahdollisuudet ja hyödyt! 

Ryan Frank on päässyt sisustamaan huonekaluillaan Helsinkiin aiemmin tässä kuussa avatun ekokauppa Nudgen. 

Aivan pakko tähän loppuun vielä vinkata, että käykää kurkkimassa National Geographic:n tämän vuoden valokuvakilpailun kuvia. Aivan mahtavan kaunista!

Tähtiä ja avaruutta

Innostuneisuuteni tähdistä ja avaruuden ihmeistä kasvaa päivä päivältä. Katselin tässä eilen hienoa videota mustista aukoista youtube:n kautta. Kesällä olin elämäni ensimmäistä kertaa Heurekassa, jossa planetaariossa kävimme katsomassa samasta aiheesta kertovan pätkän. Yritin jo silloin kartoittaa muita Suomessa toimivia planetaarioita. Tänään satuin sitten eksymään Tuorlan planetaarion sivuille. Nyt tämä tyttä tietää minne haluaa seuraavaksi käymään! On mieletön kokemus istua planetaariossa ja katsella kaunista kuvaa avaruudesta ja sen ihmeistä.

Seikkailin tänään myös Turun tähtitieteellisen yhdistyksen (Turun Ursa r.y:n) sivuilla. Sieltä löytyi hienoja kuvia tähdistä, planeetoista, galakseista ym.. Itsenikin tekisi mieleni mennä jokunen perjantai-ilta Iso-Heikkilän tähtitornille yhdistyksen järjestämiin yleisölle avoimiin tähtinäytöksiin.

En oikeasti ymmärrä mitään tähtitieteestä tai edes kemian ja fysiikan perusteista, mutta se ei ole minua vielä haitannut. Ensimmäinen kirja, jonka luin innostuttuani tähtitieteestä, oli Stephen Hawkingin Ajan lyhyt historia. Ei ihan sieltä kevyimmästä ja ymmärrettävimmästä päästä, mutta mielenkiintoa riitti kirjan loppuun asti (lainasin kuvitetun painoksen). Kirjan luettuani kysyin vinkkiä pikkuveljeltäni, mikä kirja olisi tutustumisen arvoinen. Sain vinkin lukaista Esko Valtaojan Kotona maailmankaikkeudessa. Sain sen juuri tällä viikolla luettua loppuun ja tykkäsin kyllä kovasti. Vaikka minulta puuttuukin jo se ihan perustietämys näistä asioista, tuntuu että koko ajan opin lisää ja näkökulmani maailmaa ja maailmankaikkeutta kohtaan laajenee. Eikä loppuen lopuksi tarvitse tietää oikeastaan mitään, vaan voi vain yksinkertaisesti nauttia elämän ja avaruuden ja maailmankaikkeuden kauneudesta.

Onko vinkkejä mikä kirja kannattaisi seuraavaksi lukaista?

Arkkitehdit pelastavat maailman?

Katselen juuri Yle 1:ltä tulevaa dokumenttia Vihreä kaupunki - Arkkitehtuurin voima. Ohjelma löytyy Ylen areenasta katseltavaksi vielä 26 päivää. Jos et ole katsonut ohjelmasarjaa, myös sen ensimmäinen osa on katsottavissa areenasta vielä 19 päivän ajan.

Ohjelma herättää ajatuksia vaikutusmahdollisuuksista ja ihmisen vastuusta luonnon hyvinvoinnista.


Uudenlaista rakentamisen ajattelua on jo meillä Suomessakin herätelty. Jyväskylän Säynätsaloon suunnitellusta ekotaajamasta   kerrotaan Ylen uutisjutussa. Myös Aalto yliopisto on mukana kehittämässä uudenlaista tekniikkaa, jota voidaan hyödyntää ekorakentamisessa.

Sienistä muovin korvike?

Myönnän, olen täysin koukussa ted.comin videoihin. Eben Bayer kertoo puheessaan muovin vaikutuksista ekosysteemiimme ja uudesta sienestä kehitetystä materiaalista, jolla voidaan korvata mm.pakkausmateriaaleina käytettyjä styrokseja. Ihan mieletöntä mitä kaikkea on keksitty ja vielä tullaan keksimään. Maailma tarvitsee innovaattoreita, keksijöitä ja tutkijoita, jotka intohimoisesti ja asialleen omistuneina luovat upeita asioita.

On mielestäni kamala asennoitua luonnonkatastrofeihin ja ilmastonmuutokseen ajatuksella, että minkäs teet kun ihminen on pahasta. Meillä ihmisillä on voima tehdä ihan yhtä lailla hyviä kuin huonojakin päätöksiä. Se on meidän yksilöiden halusta ja valinnoista kiinni. Jos jollain on mahdollisuus vaikuttaa positiivisesti näihin asioihin, niin se on nimenomaa meillä ihmisillä!

More for less for more and more

Katselin tänään R.A. Mashelkarin puhetta ted.comissa ja mietin omaa suuntaani tulevana muotoilijana. Mitä haluan tehdä, miksi ja kenelle? Haluanko luoda hauskoja tuotteita omaksi ilokseni, harvojen iloksi vai iloksi lukemattomille ihmisille? Haluanko tuoda lisää luksusta pienelle ihmisjoukolle, jolla on jo lukemattomasti valinnanvaraa vai haluanko luoda jotain uutta ja innovaatista ihmisille joita on suuri joukko, mutta joiden varallisuus on lähes olematonta? Mashelker puhuu suunnittelusta, joka vaati täysin uudenlaisen ajattelun omaksumista. Kykyä rikkoa rajoja ja kokeilla. Muotoilijasta tulee osana ryhmää innovatiivinen keksijä (oma huomio).

Toinen ajatus, joka puhuttelee minua, on kuinka paljon uusia tarpeita ihmisille tarvitsee luoda? Kuinka paljon turhaa ihmisille nyt jo suunnitellaan ja myydään? Ja kuinka eettistä (ja ekologista) on luoda lisää tarpeita ihmisille, joilla on varaa ostaa turhaakin, vai olisiko hyödyllisempää ja eettisempää keskittää voimavaroja sellaisten tuotteiden kehittämiseen, joille on todellista tarvetta niiden ihmisten keskuudessa, joiden varallisuus on pientä tai lähes olematonta. Eikö perushyvinvointi kuulukin ihan kaikille? Esimerkkinä tälläisen ajattelun perusteella syntyneestä tuotteesta on Lifestraw. Kyse on pienestä pillistä, joka on helppo kantaa mukana ja jonka avulla voi juoda vettä suoraan esimerkiksi likaisesta joesta. Pillin sisällä oleva tekniikka puhdistaa veden ja tekee sen juomakelpoiseksi. Mieletön keksintö. Nämä ovat niitä keksintöjä ja tuotteita, joita maailma kaipaa lisää.

Tässä näitä ajatuksia pohtiessa ja näitä sanoja kirjoittaessa mieleen piirtyy haavekuva työyhteisöstä, jossa muotoilijat, insinöörit, arkkitehdit, keksijät, valmistajat jne... ahkeroisivat yhdessä yhteisen hyvän eteen. Monta innovatiivista näkökulmaa yhdessä työskentelemässä voisi luoda jotain uutta, tarpeellista ja ennennäkemätöntä. Tälläiseen yhteisöön ehkä itsekin haluaisin työskentelemään.

Kemikaalikeskustelusta sujuvasti luomukookosöljyyn

Turun Sanomien juttu kosmetiikan kemikaalien vaikutuksista olikin saanut ihmiset kommentoimaan kiivaasti lehden nettisivulle. Noita kommentteja lukiessani bongasin maininnan luomukookosöljystä, jota voi kommentoijan mukaan käyttää myös ihovoiteena. Itse törmäsin öljyyn ensikertaa viikko pari sitten kaverini luona vieraillessa. Hän käytti sitä ruuanlaitossa (ja se oli namihyvää). Tiistaina Turun Ruohonjuuri-kaupassa piipahtaessani näinkin tämän tuotteen alennuksessa. Taitaa ensikerralla jo tarttua mukaan. Tuntuu kyllä vähän arvelluttavalta käyttää omistamiani voiteita ja kaikki nämä uutisjutut ovat saaneet minut miettimään minkälaisia valintoja haluan itse tehdä. Ja sitä paitsi verrattuna joihinkin käyttämiini voiteisiin ei tuo kookosäljy ole edes hirveän kallista.. 

Hihii.. Löysinpä myös Noora Shinglerin kemikaalicoctail blogissaan kirjoittaman pätkän luomukookosöljystä. Noora kirjoittaa, että tuote toimii myös dödönä! Tämä alkaa kuullostaa jo todella unelmatuotteelta. Ainakin oma mielenkiintoni kasvaa.

Onko teillä lukijoilla kokemuksia kookosöljyn käytöstä?

Mielettömän kaunis maailmamme

American Museum of Natural History : n hieno video maailmasta ja universumista, jossa elämme pistää mittasuhteet kohdilleen ja on niin mielettömän kaunista katseltavaa. Tämän jälkeen on hyvä mennä nukkumaan - näkee kauniita unia.

Täytyy todeta, että innolla odotan alkuvuodesta alkavaa tähtitieteen kurssia..

Hyvää ruokaa?

Olen jo pidemmän aikaa lueskellut erilaisia artikkeleita liittyen ruokaan ja elintarviketeollisuuden käyttämiin kemikaaleihin. On hienoa, että tieto leviää ja asioita tutkitaan. Itse haluaisin syödä terveellisesti ja myrkyttömästi. Lähinnä se tarkoittaa luomuruuan syömistä, mutta se ei aina opiskelijanbudjetilla ole mahdollista ja joutuu tekemään kompromisseja. Aina ei ole mahdollista toimia haluamallaan tavalla, kun on pidettävä perusasiat kunnossa eli tässä tapauksessa vatsa kylläisenä. Pitäisi kyllä olla itsestään selvää, että kaikki ihmisten ravinnoksi myytävä tavara olisi myrkytöntä, terveellistä ja riittävästi tutkittua. Näin ei kuitenkaan vielä ole ja vastuu kuluttajalla onkin suuri. 

Ylen uutisjuttu herätti ajattelemaan myös kauneushoitotuotteiden vaikutuksia. Itsekin käytän useita tuotteita, joiden sisältämistä aineista minulla ei ole pienintäkään hajua. Onkin älytöntä kun turvallisten ja terveellisten tuotteiden valinta vaatii kuluttajalta ymmärrystä käyttämiensä kauneustuotteiden sisältämistä ainesosista, jotka ovat minulle, tavalliselle pulliaiselle, ainakin lähestulkoon ydinfysiikkaa, eli täysin käsittämättömiä. Eikö vastuu pitäisi olla asiantuntijoilla ja tuotteiden valmistajilla? Tuntuu hassulta ja pelottavalta, että meille markkinoidaan turvallisena tuotteita, joiden pitkäaikaisvaikutuksista ei ole tietoa. Turun Sanomat kirjoitti asiaan liityvän jutun, jossa Päivi Kousa Helsingin Allergia -ja Astmayhdistyksestä toteaa että "Pesuaineiden ja kosmetiikan kemikaaleille altistuminen on edelleen pieni arvoitus". 

Kuluttajana vaadin selkeämpää tietoa käyttämieni kosmetiikkatuotteiden ja elintarvikkeiden sisältämien aineiden vaikutuksista, selkeitä tavalliselle pulliaisellekin avautuvia tuoteselosteita ja avointa tiedottamista ja tiedonjakoa luotettavista asiaa käsittelevistä tutkimuksista. Ja jos niitä tutkimuksia ei ole tehty niin mitä ne tuotteet siellä kaupan hyllyillä tekevät??

Tähän vielä loppuun linkki Taloussanomien artikkeliin, jossa esitellään Mats-Eric Nilssonin "Aitoa Ruokaa" kirjaa. Tälläinen täytyy kyllä itselle hankkia jostain luettavaksi.

Uusien asioiden opettelua..

Hihii!

Päätinkin tänään oppia jotain uutta ja perustaa uteliaisuudesta blogin.. Katselin tänään inspiroivia videoita www.ted.com:sta. Kuinka voikaan kauniilla tavalla yhdistää taidetta ja tekniikkaa. Miwa Matreyekin visuaalinen teos sai kyllä minut inspiroitumaan ja hymyilemään.