Erään raviolin tarina

Ruokateollisuus ja ruuan alkuperä kiinnostaa kuluttajia. Suomessa kiinnitetään enemmän ja enemmän huomiota siihen mitä syömme. Olemme vihdoinkin oppineet lukemaan niitä pienellä fontilla ruokapakkausten kylkeen kirjoitettuja tuoteselosteita. Olemme myös oppineet vaatimaan lisää tietoa siitä, mitä nämä aineet ovat. Ihmisiä tuntuu kiinnostavan myös entistä enemmän ruuan alkuperä. Haluamme hyvää laadukasta ruokaa ja se on oikein! 

Katja Gauriloff on tehnyt aiheesta dokumenttielokuvan "Säilöttyjä unelmia", jonka ensi-ilta on huomenna. Elokuvassaan Gauriloff lähti selvittämään erään raviolisäilykkeen sisältöä. Lue lisää Hesarin nettisivulta.

Luomuviljelyllä nälänhätää vastaan

Moni näkee luomuruuan luksuksena. Luomuruuasta tulee kyllä itsellekin sellainen ensivaikutelma, että kyse on varakkaiden maiden hyväosaisten vaihtoehdosta. Ihan ensin ei tulisi mieleen, että luomuviljely voisi auttaa köyhiä maita taistelussa nälänhätää vastaan. Näin kuitenkin väittää YK:n tutkimus. Itse olen positiivisesti yllättynyt. Tätä lisää :) Helsingin Sanomien nettisivuilla olevan artikkelin pääset kokonaisuudessaan lukemaan tästä.

Mitä me oikein syömme?

Törmäsin jälleen uuteen artikkeliin, jossa pohdittiin mitä ruokaa me täällä Suomessa oikein suostumme syömään. Kuluttaja hallitsee markkinoita ja me saamme sitä mitä suostumme ostamaan. Artikkelin pohjana oli käytetty Nilssonin kirjaa Aitoa ruokaa, josta alla olevat tekstit, syömiemme ruokien sisällöistä, on poimittu:

Ekströms Vanhan Ajan Mustaherukkamehutiiviste on keksinyt ”vanhan ajan säilöntäaineet”, kuten E202 ja E211. Lisäksi sokeroimatonta versiota makeuttavat vanhanaikaisesti sukraloosi, asesulfaami K.

Elovena Täysjyvämuro 4 viljaa -pakkauksessa lukee isoin kirjaimin ”100 % täysjyvää”. Tuoteseloste kertoo kuitenkin aivan muuta: täysjyväkaurajauho (33 %), täysjyväruisjauho (19 %), täysjyvävehnäjauho (16 %), täysjyvämaissijauho (10 %), sokeri, mallassiirappi (ohrasta), riisijauho ja suola. Makeutusaineiden, riisijauhojen ja suolan yhteinen osuus on siis 22 prosenttia. Kirjan mukaan rehellinen pakkausteksti olisi ”78 prosenttia saksalaista täysviljajauhoa”.

Fun Light Persikka passionmakuinen juomatiivistesisältää ainoan valmistusaineensa veden lisäksi pelkästään lisäaineita: Happamuudensäätöaineet (E296, E331), aromi, makeutusaineet (aspartaami ja asesulfaami K), stabilointiaineet (E415, E414, E445), väri (E160e), säilöntäaine (E202), hapettumisenestoaine (E300). Kirjan mukaan sen ei pitäisi edes olla mehuhyllyssä, vaan ihan jossain muualla.

Guacamoledippi on noussut suosioon Suomessakin, mutta mitä siinä on? Ei ainakaan avokadoa niin kuin pitäisi. Santa Marian Guacamole Dipissä sitä on 1,5 prosenttia, Rainbow’ssa 6,7 prosenttia. Pohjat vetää Pirkan guacamoledippi, jonka alkuperämaa on Alankomaat ja valmistusmaa Belgia. Se sisältää avokadoa huimat 0,7 prosenttia!

Hampurilaiset eivät olekaan liharuokaa! Atrian hampurilaisessa pihvin lihapitoisuus on vain 26 prosenttia. Muuten siinä on mm. koneellisesti eroteltua broilerin- ja sianlihaa, soijaproteiinivalmistetta, korppujauhoa, silavaa, perunajauhoa, mausteita, naudan jännettä, suolaa, glukoosia, hapettumisenestoainetta, emulgointiainetta, auringonkukkalesitiiniä, vehnäkuitua ja hiivauutetta.

Hunaja ei aina olekaan hunajaa. Mieleinen – suomalainen kevythunajatuote, jonka nimestä kuluttaja voisi luulla, että se hunajaa ja vielä suomalaista, ei ole kumpaakaan. Siihen on sekoitettu polydekstroosia, jota elintarviketeollisuus käyttää yleisesti tuotteen laajentamiseen. Hunajaa tuotteessa on vain 53 prosenttia.

Kalapuikosta liki 40 prosenttia on paksua kuorrutusta, joka on valmistettu vehnäjauhosta, määrittelemättömästä kasviöljystä ja tärkkelyksestä.

Lihapullat eivät ole aina lihapullia. HK:n lihapyörykät sisältävät pääasiassa broilerinlihaa ja -nahkaa ja niiden lihapitoisuus on vain 40 prosenttia. Atrian Lihapyöryköiden pääasiallinen valmistusaine on vesi. Sen jälkeen tulevat tuoteselosteen mukaan koneellisesti eroteltu broilerinliha, sianliha, soijaproteiinivalmiste, naudan sydän, perunajauho jne.

Majoneesi tehdään oikean reseptin mukaan munasta ja öljystä sekä sinapista, etikasta ja suolasta. Rainbow Majoneesissa on 13 ainesosaa. Pirkka Kevyt majoneesissa on 19 ainetta.

Mustat oliivit eivät oikeasti ole mustia oliiveja vaan vihreitä, jotka on kemiallisin keinoin menettäneet makunsa

ja muuttuneet mustiksi. Nimenomaan silloin kun ne ovat siistin mustia, on syytä epäillä petosta. Kirjan mukaan huijausalalla

ei ole aikaa antaa oliivien kypsyä, vaan ne poimitaan, kun ne ovat vielä vihreitä. Ensin ne pannaan lipeäkylpyyn. Sen jälkeen ne käsitellään hapolla, joka muuttaa värin. Seuraavassa vaiheessa musta väri tasoitetaan rautaglukonaatilla E579. Eikä tämä riitä: Myös vihreät oliivit voivat olla värjättyjä!

Myllyn paras -raakapakastekorvapuusti sisältää perusainesten vehnäjauhon, veden, sokerin kananmunan, hiivan ja kanelin lisäksi 14 muuta ainetta: mm. voin makua antavaa aromia.

Myllyn Paras Paistovalmis Tacostick on tällä listalla Fun Light -juomatiivisteen ohella melkoinen kingi. Tuote on kotimaista valmistetta ja se kerskailee suomalaisella avainlipulla. Tässä ovat koottuna tuotteen sisältämät E-koodatut 26 lisäainetta: E150c, E171, E251, E270, E300, E304, E322, E330, E331, E341, E415, E450, E471, E472a, E481, E500, E503, E551, E621, E627, E631, E1414, E1420, E1442, E1450 ja E1518.

Pirkka Kuningatarkääretortussa on tuoteselosteen mukaan vadelmaa viisi prosenttia ja mustikkaa kolme prosenttia. Kirjan mukaan voisi kuvitella, että marjoja on käytetty enemmän kuin kaksi kappaletta.

Pirkka Mansikanmakuinen kääretorttu ei sisällä mansikkaa ollenkaan, vaan se on korvattu omenahillolla ja keinotekoisella

mansikan makua antavalla aineella.

Nestlén Valiojäätelön Wanhan ajan Vaniljatuutti sisältää enemmän lisäaineita kuin saman yrityksen ”uuden ajan” jäätelöt. Valmistusaineet ovat kerma, sokeri, vehnäjauho, tärkkelyssiirappi, kasvirasva, mansikka, maitoproteiini, rypälesokeri, kaakaojauhe, emulgointiaineet (E471, E322, soijalesitiini), sakeuttamisaineet (E401, E412, E1442), aromit (vanilja, vanilliini), suola, voiöljy, maitojauhe, seljanmarjatiiviste, happamuudensäätöaine (E330).

Rainbow Appelsiinimarmeladin ainesosat ovat määrän mukaisessa järjestyksessä seuraavat: glukoosi-fruktoosisiirappi, vesi, appelsiinitäysmehu, appelsiininkuori, sokeri, muunnettu maissitärkkelys, hyytelöimisaineet (E440, E415), happamuudensäätöaineet (E330, E333, E300), säilöntäaine (E202). Sokeria on 47 prosenttia, mutta hedelmää vain 25 prosenttia.

Ruisleipä ei ole aina ruista. ”Reilu Täysjyväruisleipä” onkin 30-prosenttisesti vehnää ja ”Tosi Rukiinen”

29-prosenttisesti vehnää.

Unileverin Crème Bonjour -juustot sisältävät runsain määrin lisäaineita – kuten aromeja, gelatiinia

ja stabilisointiaineita. Chèvre & yrtit -versio sisältää kirjan mukaan käsittämättömän vähän ranskalaista vuohenjuustoa

chèvreä, joka kuitenkin pakkauksessa on ilmoitettu suurin kirjaimin. Chèvre-pitoisuus on vain 1,6 prosenttia, ja sekin on lisätty jauheena.

Olen kirjoittanut aiemmin samasta aiheesta blogitekstin jonka pääset lukemaan tästä.

Hyvää ruokaa?

Olen jo pidemmän aikaa lueskellut erilaisia artikkeleita liittyen ruokaan ja elintarviketeollisuuden käyttämiin kemikaaleihin. On hienoa, että tieto leviää ja asioita tutkitaan. Itse haluaisin syödä terveellisesti ja myrkyttömästi. Lähinnä se tarkoittaa luomuruuan syömistä, mutta se ei aina opiskelijanbudjetilla ole mahdollista ja joutuu tekemään kompromisseja. Aina ei ole mahdollista toimia haluamallaan tavalla, kun on pidettävä perusasiat kunnossa eli tässä tapauksessa vatsa kylläisenä. Pitäisi kyllä olla itsestään selvää, että kaikki ihmisten ravinnoksi myytävä tavara olisi myrkytöntä, terveellistä ja riittävästi tutkittua. Näin ei kuitenkaan vielä ole ja vastuu kuluttajalla onkin suuri. 

Ylen uutisjuttu herätti ajattelemaan myös kauneushoitotuotteiden vaikutuksia. Itsekin käytän useita tuotteita, joiden sisältämistä aineista minulla ei ole pienintäkään hajua. Onkin älytöntä kun turvallisten ja terveellisten tuotteiden valinta vaatii kuluttajalta ymmärrystä käyttämiensä kauneustuotteiden sisältämistä ainesosista, jotka ovat minulle, tavalliselle pulliaiselle, ainakin lähestulkoon ydinfysiikkaa, eli täysin käsittämättömiä. Eikö vastuu pitäisi olla asiantuntijoilla ja tuotteiden valmistajilla? Tuntuu hassulta ja pelottavalta, että meille markkinoidaan turvallisena tuotteita, joiden pitkäaikaisvaikutuksista ei ole tietoa. Turun Sanomat kirjoitti asiaan liityvän jutun, jossa Päivi Kousa Helsingin Allergia -ja Astmayhdistyksestä toteaa että "Pesuaineiden ja kosmetiikan kemikaaleille altistuminen on edelleen pieni arvoitus". 

Kuluttajana vaadin selkeämpää tietoa käyttämieni kosmetiikkatuotteiden ja elintarvikkeiden sisältämien aineiden vaikutuksista, selkeitä tavalliselle pulliaisellekin avautuvia tuoteselosteita ja avointa tiedottamista ja tiedonjakoa luotettavista asiaa käsittelevistä tutkimuksista. Ja jos niitä tutkimuksia ei ole tehty niin mitä ne tuotteet siellä kaupan hyllyillä tekevät??

Tähän vielä loppuun linkki Taloussanomien artikkeliin, jossa esitellään Mats-Eric Nilssonin "Aitoa Ruokaa" kirjaa. Tälläinen täytyy kyllä itselle hankkia jostain luettavaksi.