Viimeisiä työpäiviä ja sitten talvilaitumille! Huomenna vielä kouluun, jonne on tulossa Taito-lehden toimittaja tekemään juttua luokkamme Tarinamatto-hankkeen matoista. Sitten nauttimaan lumisesta maisemasta, sytyttelemään kynttilöitä, lukemaan lehtiä, ottamaan valokuvia, syömään suklaata ja viettämään aikaa rakkaiden ihmisten parissa.
Pohdiskelin tässä muutama päivä sitten omaa ajatusmaailmaani ja minkälaista muotoilua haluan omalta osaltani tähän maailmaan tuoda. Selaillessani muotoilua käsitteleviä blogeja törmäsin koulumme (Turkuamk:n) teollisen muotoilun opettajan Tarmo Karhun blogiin. Lyhyt alkuvuodesta kirjoitettu blogaus herätti minut kyselemään itseltäni asioita.
Haluanko olla mukana tuomassa lisää tavaraa tähän maailmaan ja osallistua kertakäyttö-kulttuuriin kertakäyttö-muotoilulla? Onko hajoamattomien uusiomateriaalien käyttö ekologisempaa kuin ekologisesti tuotettujen luonnossa hajoavien uusien materiaalien käyttäminen? Millä tavalla minun tulisi kantaa vastuuta tuotteistani? Millä tavalla toteuttaa eettisesti ja ekologisesti kestäviä ja todelliseen tarpeeseen tulevia tuotteita? Mitkä ovat ne ihmisen perimmäiset tarpeet? Haluanko suunnitella vain käsittelemättömiä (värjäämättömiä) tekstiilejä siksi, että niiden valmistus rasittaa vähemmän ympäristöä? Miten otan suunnittelijana vastuuta ekologisuudesta? Millä tavoin pystyn selvittämään ja kontrolloimaan tuotteen ekorasittavuutta? Millä tavoin pystyn vaikuttamaan valinnoillani?
Tarmo Karhu oli lainannut blogissaan Victor Papanek:ia ja tämä ajatus oli mielestäni hyvin todellinen ja herätti minut näiden kysymysten äärelle. Papanek on sanonut "There are professions more harmful than industrial design, but only a few of them". Niinpä, ainakin ympäristön kannalta tämä väite on täyttä totta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti