Näe.

Tulevaisuuden hehkulamppu

Ekologisuus modernissa arkkitehtuurissa

Tässä on aivan ilmiömäinen kaveri, joka suunnittelee kauniita, moderneja, kestävään kehitykseen ja ekologisiin periaatteisiin perustuvia rakennuksia. Bjarke Ingels on palkittu arkkitehti, joka on suunnitellut mm. Tanskan paviljongin Kiinan maailmannäyttelyyn. Hänen työnsä on inspiroivaa ja meikäläinen on ainakin ihan kympillä rakastunut näihin rakennuksiin!

Mikä? Lähivaate?

Facebookiin oli ilmestynyt uusi ajankohtaiseen teemaan keskittyvä sivu Lähivaate. Käyhän tykkäämässä niin saat hyödyllistä tietoa keskitetysti!

"Sivun tarkoitus on lisätä lähivaatteen tunnettavuutta sekä tuoda kuluttajat, tuottajat ja jälleenmyyjät lähemmäs toisiaan.

Lähivaatteella tässä tarkoitetaan Suomessa valmistettua vaatetta, jonka materiaalit ovat ekologisesti ja eettisesti tuotettuja. 

Pääasiassa olemme keskittyneet Turun seudulle. Valitsemalla lähivaatteen työllistät ihmisen kotimaassa, ehkä jopa kotipaikkakunnallasi ja saat kestävän, laadukkaan ja huolella valmistetun vaatteen. 

Lähivaatteen hiilijalanjälki on pieni eikä sitä ole valmistettu lapsityövoimalla tai muuten ihmisoikeuksia rikkoen. 

Sivun ylläpitäjät ovat Turun Ammattikorkeakoulun opiskelijoita eri aloilta."

Turku AMK Habitare2011

Turku Design Blogista löytyy ottamiani kuvia Habitare2011 messuilta. Turkulaista osaamista pääset ihastelemaan tästä. Blogista löytyy myös paljon ajankohtaisia kuulumisia Turun muotoilukentältä. Seuraamisen arvoinen blogi siis :)

Jos kiinnostut kuvissa näkyvistä tuotteista, voit laittaa meiliä riikka.puputti@gmail.com, niin saat lisätietoa suunnittelijoista ja tuotteista.

Trash @ Habitare2011

Vihreämpi vaatekaappi

Louise antaa vinkkejä vaatekaapin hiilijalanjäljen pienentämiseen Greenpeacen blogijutussa. Täyttä asiaa! Lue juttu tästä.

Omien arvojen mukaan toimimisesta

On helppo puhua ja kirjoittaa eettisistä ja ekologisista elämänarvoista tai ylipäätään mistä tahansa arvoista. On täysin eri asia miten oikeasti elää ja kuinka paljon omat arvot vaikuttavat omaan toimintaan. Usein sitä luulee elävänsä paljon paremmin omia periaatteitaan noudattaen, kuin oikeasti elääkään. Johtui tuo sitten tietämättömyydestä tai siitä että valintoja tehtäessä jokin syy (voi olla ihan todellinenkin syy) estää toteuttamasta omien arvojen mukaan toimimista.

Tänään minulla oli palkkapäivä. Kävin kaupassa pikaisesti tehdyn ostoslistan kanssa, mutta mukaan tarttui myös tavaraa listan ulkopuolelta. Olikin mielenkiintoista pysähtyä ja pohtia omia kulutusta ohjaavia ajatuksia. Joissain kohdissa on kyllä havaittavissa pientä selityksen makua. Katsotaan pystytkö samaistumaan :)

Ostokseni:

- Luomumaito 

- Tuoremehua 

- Banaanijogurtti 

- Tulilatva (täysin heräteostos; kassan vieressä tunsin pakottavaa tarvetta ostaa säälittävimmän näköisen kasvin, koska sitä ei kuitenkaan kukaan muu osta) 

- Luomukananmunia 

- Hedelmäsoseita alle 3kk-vuotiaille-sixpack ja ilmainen näyte (okei nämä olivat tarjouksessa; pieniä annoksia hedelmäsosetta, jonka olisi itse voinut survoa tuoreista hedelmistä - metalli ja lasiroskiksen turhaa täytettä) 

- Luonnonystävän wc-paperia (kuulin kerran kaverista, joka pyyhkii sammaleella ; siihen en kyllä oikein lämpene heh..) 

- Kissanhiekkaa (hmm.. tässä kohtaa tunnen ison piston omatunnossani, olisikohan aika vaihtaa jo puupelletteihin.)

- Brie juustoa (heräteostos; teki mieli kun näin ja unohdin ostaa mitään sen kanssa syötäväksi höh..)

- Ikkunanpuhdistusaine (se halvin, eikä se ekoaine jota katselin kaupassa - tätä käytän kuitenkin niin harvoin, ajattelin; nyt kun mietin ehkä ne kissan nenän jäljet ikkunassa olisivat lähteneet ihan tavallisella vedellä..)

- Vaihtopäitä höylään (heti kun joku kertoo mistä voin ostaa vanhan-aikaisia parranajo välineitä, sellaisia teroitettavia taittoveitsiä kuten Sweeney Todd - elokuvassa, kertokaa!!)

- Roskapusseja (niitä halpoja normimuovisia, joska eivät päästä kosteutta läpi ; tulevat kimppakämpän yhteiskeittiöön)

- Bio-roskapusseja (omaan käyttöön, paperi ym. roskiksiin)

- Suihkusaippuoita 2kpl (heräteostos, olivat tarjouksessa ja kauniissa pakkauksissa ja tuoksuivat hyviltä ja suihkusaippuallehan on aina tarvetta, heh)

- Tupakkaa (Hyiiiiiii... tähän ei auta selittelyt)

Ruualla saa leikkiä

Olen huomannut kiinnostuvani enemmän ja enemmän luonnonmukaisesta, lisäaineettomasta, kemikaalittomasta elämäntavasta. Ensin tuli lisäaineherätys, sitten aloin pohtimaan käyttämääni kosmetiikkaa ja nyt tämä ajattelu laajentaa yhä lonkeroitaan elämässäni. 

Siivousta ilman kovia kemikaaleja? Kyllä on olemassa ympäristöystävällisempiä siivousaineita, mutta myös ruualla voi siivota. Kaikenlaisia kikkakolmosia kuulee esim. televisiosta aina silloin tällöin, mutta törmäsin Meidän Perhe lehden nettisivuilla juttuun, jonka avulla pääse jyvälle ruualla siivoamisesta. Soodan ja etikan käytöstä on moni kuullut, mutta sipulilla ja hernekeitolla puhdistaminen olivat minulle ihan uutta. Ruualla saa siis leikkiä! Ehkä se tekisi siivoamisestakin hauskempaa, ehkä ei, mutta aioin ehdottomasti kokeilla :)

Valintoja

Olen tainnut aikaisemminkin pohdiskella täällä tulevan suunnittelijan eettistä ja ekologista vastuuta tuotteistaan ja niiden valmistuksesta. Tuntuu, että nykyään hinta on se ratkaiseva tekijä, joka päättää mitä me syömme tai mitä puemme päälle. Onnellisia ovat ne joilla on todella aina varaa valita. Tosin se, että olisi mahdollisuus tehdä parempia valintoja, ei todellakaan tarkoita että niin tekisi. Eettinen ja ekologinen omatunto ja valinnat eivät ole itsestäänselvyyksiä.

Liian usein itsekin perustelen itselleni, että haluni on tarve ja minun on nyt saatava tämä tai tuo tuote. Kun varallisuus on rajallista, oikeutan itseni tekemään epäeettisen tai epäekologisen ostospäätöksen. Minullahan ei oikeastaan ole varaa valita. Vai onko? Liian usein sekoitan haluni ja tarpeeni. On itsestään selvää, että vaatekaapissa kuuluu olla vinopino talvi- ja kesävaatteita, paitoja eri väreissä, hameita, mekkoja, housuja, pitkähihaisia, lyhythihaisia, jakkuja, arkivaatteita, mökkivaatteita, kotivaatteita, työvaatteita, juhlapukuja, juhlakenkiä, urheiluvaatteita jne... Jääkaapissa pitää aina olla voita, kananmunia, juustoa, maitoa, ketsuppia, rahkaa, soijaa, piparjuuritahnaa, porkkanaa, salaattia... Kaapeissa pitää aina löytyä makaroonia, riisiä, kahvia, teetä, papuja, nuudeleita, erilaisia jauhoja ja muita leipomistarvikkeita... Pakastimessa pitää aina olla vierasvaraa jne... No, ymmärrätte varmaan mitä tarkoitan. Näillä vaatteilla pukisi monen monta ja ruuilla ruokkisi aikamoisen joukon ihmisiä.

Olen niin tottunut omaan hyvinvointiini ja siihen kaikkeen mitä minulle jo on, että olen täysin sokea sille mitkä ovat ihmisen todelliset tarpeet ja mitkä ovat vain haluja, mielitekoja. Kyse ei niinkään ole siitä, että minulla ei olisi varaa, vaan siitä että olen aivan pihalla siitä mitä todella tarvitsen. Luulen tarvitsevani kaikenlaista härpätintä, sörsseliä, milloin mitäkin ja sen takia teen huonoja valintoja. 

No, mitä tekemistä tällä oikeastaan on suunnitelijan työn kanssa. Juttu taisi vähän rönsyillä. Katsottuani kuvia teollisuuden saasteiden vaikutuksista Kiinassa, aloin miettimään miten kantaa vastuutani tulevassa ammatissani. Minä tulevassa työssäni olen se, joka hankkii materiaalit ja teettää työn tai tekee sen itse. Näillä pystyn jo paljon vaikuttamaan tuotteen eettisyyteen ja ekologisuuteen, tavoilla, joihin kuluttaja ei pysty. Ja siksi se on minun vastuullani. Vaikka se tuo tuotteelle lisää hintaa - se on hinta siitä, että työntekijät pysyvät terveinä, eivätkä sairastu saasteiden takia, etteivät työntekijöiden lapset synny epämuodostuneina tai kukaan kuole ennenaikaisesti. Oli sitten kyse materiaalin tai tuotteen valmistuksesta. Kuka voi laittaa hintaa ihmisen kärsimykselle? Tässä valossa se lisähinta ei tunnukaan enää niin epäoikeudenmukaiselta. Silti helpompi on ummistaa silmänsä asioilta, jotka tapahtuvat jossain kaukana kotipiiristä.

Käytä tänään pieni hetki ja katso tämä kuvasarja saasteiden vaikutuksista ihmisten elämään Kiinassa.

Kevätretki kaatopaikalle

Topinoja.

Kasoja siellä täällä.

Kasa patjoja ja sohvia.

Lokkien Paradise City.

KOLMIOODI valmistuu pikkuhiljaa

Olemme koulussa viimeiset puolivuotta valmistelleet sarjatuotantoon soveltuvaa tuotetta. Itse päätin hakea työlläni Habitaren Kaj Frank aiheiselle osastolle. Toinen jurytys tulossa ensiviikolla. Saas nähdä miten tytön käy :)

Tuotteen alkuideointiin kipinää haettiin yhteisvoimin koulumme eri muotoilu-osastojen kanssa workshopeissa. Yritettiin joukolla hakea Kaj Frankin henkeä ja teimme hänen opetusmetodeihin perustuvia harjoituksia. Sitten jokainen alkoi luonnostelemaan omaa työtään. Itse inspiroiduin geometrisistä muodoista ja myös M.C.Escherin työt vaikuttivat ideointiini. 

Kolmioodi on tasasivuisista kolmioista koottu tuote. Sitä voi taitella, avata ja sulkea. Se mikä se on - hmmm.. paljastetaan se sitten jurytyksen jälkeen. Tässä muutamia kuvia hahmomalleista ja protoista. Mikäköhän se voisi olla?

Hehkulamppuhuijaus

Ajatuksia herättävä dokumentti "Hehkulamppuhuijaus" on katsottavissa Yle Areenasta vielä päivän ajan. Hopi hopi.

Dokumentti kertoo tuotteiden suunnitellusta vanhentamisesta. Tuotteet tehdään hajoamaan nopeammin vain siitä syystä, että saadaan  lisättyä kulutusta ja sitä myöten tehdään enemmän voittoa. Hmm.. Aiheesta kirjoitettiin myös hyvin ja kattavasti Uusi Musta - nettisivuilla.

Kymmenen uutta materiaalia maailmanpelastamiseen

Kaikkea keksitään ja kehitellään paraikaa vastaamaan ekologisen suunnittelun haasteisiin. Kirjoitin viime vuoden marraskuussa blogitekstin, jossa kerroin Eben Bayeristä. Ted puheessaan hän esitteli uutta innovaatiota, sientä, jolla voidaan korvata pakkausmateriaalina käytettyä muovia. Tämä mielenkiintoinen materiaali on päässyt mukaan Cliff Kuangin laatimalle listalle yhtenä kymmenestä uudesta materiaalista, joista on apua maailmanpelastamiseen. Koko listan ja materiaalien esittelyihin pääset tästä.

Elämisestä luontoa arvostaen

Talven jatkuessa iskee itselleni syvä kyllästyminen lumeen ja kylmyyteen. Iskee kevään kaipuu; lämmön ja vihreiden kasvien kaipuu. Onneksi sitä voi helpottaa oloaan katsomalla upeita luontodokumentteja. BBC:n dokumentti Satoyama - Japan´s Secret Watergarden kertoo ihmisen ja luonnon keskinäisestä suhteesta paikassa, jota voisi kuvailla maanpäälliseksi paratiisiksi. 

Ihmettelenkin kuinka kauas tällaisesta luontoa kunnioittavasta elämäntavasta ollaan ajauduttu? Itse yritin miettiä miten Suomessa on eletty ennen vanhaan - miten Suomessa voi elää luonnon kanssa samaan tapaan kuten dokumentin ihmiset Japanissa? Aika tyhjää löi päässä. Maaseudun elämä tuntuu niin kaukaiselta asialta, että sai oikein pinnistellen miettiä. Itse olen koko ikäni asunut kaupungissa ja ruoka on aina haettu lähikaupoista tai marketeista. Hyötyeläimiä meillä ei tietenkään kotona ollut (koska kerran kaupungissa asuttiin), jos nyt kissaa ei lasketa. Kosketusta luontoon sai niinä kertoina kun käytiin kaupungin ulkopuolella Mummolassa tai tuttavaperheen luona maatilalla Kiihtelysvaarassa. Siellä olen saanut muksuna koettaa lehmän lypsämistä. Muita eläimiä sielläkään ei ollut. Hevoset ovat aina hieman pelottaneet minua ja kanalassa muistan käyneeni kerran pari elämäni aikana. Pientä lammastakin muistan joskus sylissä pidelleeni. Lähinnä nämä kerrat ovat olleet lyhyitä kokemuksia.

Ihailen kovasti isoisääni, joka edelleen kasvattaa perunaa omalla pottumaalla ja jonka pihalla kasvavat puna-, valko-, ja mustaviinimarjat ja omenat kerätään talteen talvea varten. Kyllä meillä kotona kaupungissakin oli pihalla mansikkamaa, mutta ei se tainnut montaa vuotta olla. Marjapuskia siellä on vieläkin. Äitini jaksaa joka vuosi lähettää kotitekoista omenahilloa ja pakastemarjoja, joita on metsästä käyty poimimassa. Itse muistan pienenä mustikkamaalla käydessämme keskittyneeni lähinnä syömiseen. Ehkä ajatus, että saahan sitä kaupastakin, on jossain määrin tehnyt meistä laiskoja ja mukavuudenhaluisia. Näin olemme menettäneet kokemuksia, jotka toisivat meidät jälleen yhteen luonnon kanssa.

Nuuksion metsissä patikoimassa. Kaupunkilapsen

varustuksiin kuuluu piikkikärkiset korkokengät,

vaaleat samettiset pillihousut ja

tietenkin vain ohut pikkutakki. 

Tarinoita Taito-lehdelle ja muotoilufilosofisia pohdintoja

Viimeisiä työpäiviä ja sitten talvilaitumille! Huomenna vielä kouluun, jonne on tulossa Taito-lehden toimittaja tekemään juttua luokkamme Tarinamatto-hankkeen matoista. Sitten nauttimaan lumisesta maisemasta, sytyttelemään kynttilöitä, lukemaan lehtiä, ottamaan valokuvia, syömään suklaata ja viettämään aikaa rakkaiden ihmisten parissa.

Pohdiskelin tässä muutama päivä sitten omaa ajatusmaailmaani ja minkälaista muotoilua haluan omalta osaltani tähän maailmaan tuoda. Selaillessani muotoilua käsitteleviä blogeja törmäsin koulumme (Turkuamk:n) teollisen muotoilun opettajan Tarmo Karhun blogiin. Lyhyt alkuvuodesta kirjoitettu blogaus herätti minut kyselemään itseltäni asioita. 

Haluanko olla mukana tuomassa lisää tavaraa tähän maailmaan ja osallistua kertakäyttö-kulttuuriin kertakäyttö-muotoilulla? Onko hajoamattomien uusiomateriaalien käyttö ekologisempaa kuin ekologisesti tuotettujen luonnossa hajoavien uusien materiaalien käyttäminen? Millä tavalla minun tulisi kantaa vastuuta tuotteistani? Millä tavalla toteuttaa eettisesti ja ekologisesti kestäviä ja todelliseen tarpeeseen tulevia tuotteita? Mitkä ovat ne ihmisen perimmäiset tarpeet? Haluanko suunnitella vain käsittelemättömiä (värjäämättömiä) tekstiilejä siksi, että niiden valmistus rasittaa vähemmän ympäristöä? Miten otan suunnittelijana vastuuta ekologisuudesta? Millä tavoin pystyn selvittämään ja kontrolloimaan tuotteen ekorasittavuutta? Millä tavoin pystyn vaikuttamaan valinnoillani? 

Tarmo Karhu oli lainannut blogissaan Victor Papanek:ia ja tämä ajatus oli mielestäni hyvin todellinen ja herätti minut näiden kysymysten äärelle. Papanek on sanonut "There are professions more harmful than industrial design, but only a few of them". Niinpä, ainakin ympäristön kannalta tämä väite on täyttä totta.

Taidetta pilkkopimeässä ja maabrändäystä

Mielenkiinnolla odotan ensiviikoksi varaamaamme kierrosta pilkkopimeään galleriaan. Se on osa Turku 2011 kulttuurikaupungin Pimeyden 876 sävyä - hanketta. Galleriassa tutustutaan taideteoksiin tunto-, maku-, haju- ja kuuloaistien varassa. Kuullostaa jännittävältä ja mielenkiintoiselta. Pilkkopimeään galleriaan pääsee tutustumaan 15.4.2011 asti.

Viikolla on saanut lueskella uutisia Suomen brändäämisestä mm. ylen ja Turun sanomien nettisivuilta. Suomen maabrändivaltuuskunnan raportti onkin innostavaa tekstiä ja suosittelen ihan jokaista lukaisemaan ja pohtimaan omaa osaa yhteisen hyvinvoinnin eteen. Tässä muutamia raportissa esiteltyjä tehtäviä:

Tehtävä kaikille suomalaisille:

Älä tapa tuolia, korjauta se.

Tehtävä suunnittelijoille:

Muuttakaa toimikuvaanne, ryhtykää tuolin tekijöistä yhteiskunnan rakentajiksi.

Tehtävä isovanhemmille:

Kädentaidot jakoon, opettakaa lapsille käsillä tekemistä.

Tehtävä kaikille suomalaisille:

Syö ulkomaisten hedelmien sijaan vähintään kerran viikossa suomalaisia marjoja. Muista myös pakastaa marjoja talvea varten.

Tehtävä kaikille suomalaisille:

Keskustele.

Tehtävä suomalaiselle kuluttajalle:

Vaadi lähikauppaasi luomutuotteita.

Tehtävä kaikille suomalaisille:

Älä juo pullovettä.

Lisää tehtäviä ja raportti löytyy täältä.

Ekosuunnittelua a la Ryan Frank

Lueskelin tässä Turun Sanomien juttua ekosuunnittelusta ja törmäsin minulle uuteen suunnittelija nimeen ; Ryan Frank on ekologisista materiaaleista inspiroituva suunnittelija, jonka nettisivuilta voi bongata herkullisia ideoita kierrätysmateriaalien mahdollisuuksista. Suunnittelijan kotisivuilla esitellyt Inkuku ja Inja tuolit ovat kerrassaan ihastuttavia! Tuoleissa on hyödynnetty mm.tekstiiliteollisuuden  jätettä.  Mahtaisikohan Suomen teollisuuslaitoksissa syntyvää jätettä voida hyödyntää suomalaisessa muotoilussa? Olisi hienoa, jos suomalaiset yritykset ja vaikka oppilaitokset tekisivät yhteisprojekteja ekohengessä. Se hyödyttäisi varmasti molempia osapuolia. Tänne pohjolaan kaivataankin enemmän innostunutta ja kokeilevaa ilmapiiriä, että saadaan yritykset näkemään ekosuunnittelun mahdollisuudet ja hyödyt! 

Ryan Frank on päässyt sisustamaan huonekaluillaan Helsinkiin aiemmin tässä kuussa avatun ekokauppa Nudgen. 

Aivan pakko tähän loppuun vielä vinkata, että käykää kurkkimassa National Geographic:n tämän vuoden valokuvakilpailun kuvia. Aivan mahtavan kaunista!

Arkkitehdit pelastavat maailman?

Katselen juuri Yle 1:ltä tulevaa dokumenttia Vihreä kaupunki - Arkkitehtuurin voima. Ohjelma löytyy Ylen areenasta katseltavaksi vielä 26 päivää. Jos et ole katsonut ohjelmasarjaa, myös sen ensimmäinen osa on katsottavissa areenasta vielä 19 päivän ajan.

Ohjelma herättää ajatuksia vaikutusmahdollisuuksista ja ihmisen vastuusta luonnon hyvinvoinnista.


Uudenlaista rakentamisen ajattelua on jo meillä Suomessakin herätelty. Jyväskylän Säynätsaloon suunnitellusta ekotaajamasta   kerrotaan Ylen uutisjutussa. Myös Aalto yliopisto on mukana kehittämässä uudenlaista tekniikkaa, jota voidaan hyödyntää ekorakentamisessa.

Sienistä muovin korvike?

Myönnän, olen täysin koukussa ted.comin videoihin. Eben Bayer kertoo puheessaan muovin vaikutuksista ekosysteemiimme ja uudesta sienestä kehitetystä materiaalista, jolla voidaan korvata mm.pakkausmateriaaleina käytettyjä styrokseja. Ihan mieletöntä mitä kaikkea on keksitty ja vielä tullaan keksimään. Maailma tarvitsee innovaattoreita, keksijöitä ja tutkijoita, jotka intohimoisesti ja asialleen omistuneina luovat upeita asioita.

On mielestäni kamala asennoitua luonnonkatastrofeihin ja ilmastonmuutokseen ajatuksella, että minkäs teet kun ihminen on pahasta. Meillä ihmisillä on voima tehdä ihan yhtä lailla hyviä kuin huonojakin päätöksiä. Se on meidän yksilöiden halusta ja valinnoista kiinni. Jos jollain on mahdollisuus vaikuttaa positiivisesti näihin asioihin, niin se on nimenomaa meillä ihmisillä!